Martti Virkki aloitti uransa kylmäalalla 16-vuotiaana. Taustalla oli ainoastaan 6 kuukauden mittainen koulutus, joka sisälsi vähän teoriaa, mutta senkin edestä käytännön tehdastyötä. ”Koulutuksessa opeteltiin esimerkiksi raudan mellotusta, mitä ei koskaan työelämässä kuitenkaan tarvittu”, Martti muistelee naurahdellen. Martin ensimmäinen alan työpaikka oli Huurteen tehtaalla, jossa Martti asensi neljän kuukauden ajan kompressoreita kylmäkalusteisiin. Eniten oppia karttui viimeisen kuukauden aikana, kun pääsi kulkemaan kokeneempien huoltomiesten rinnalla eri asiakaskohteilla. Innokas oppipoika huomasi harmistuvansa, kun osa kokeneimmista kavereista oli kovin suojelevaisia ammattisalaisuuksiansa kohtaan. Työpaikoista oli kovaa kilpailua ja peli oli paikoin raakaa.
Martin matka jatkui Upon myymäläkalustetehtaalle, jota veti Huurteen aikaisempi tekninen johtaja, Seppo Halttunen. Samalla protopajalla rakennettiin Suomen ensimmäiset polyuretaanikalusteet. Seppo jätti Marttiin pysyvän jäljen. Tämä arvostettu johtaja tuli jokaisena aamuna työntekijöidensä pariin ja kysyi: ”Mitäs me pojat ollaan tänään keksitty?” Seppo osoitti pitävänsä työntekijöitään tasa-arvoisina ja arvostavansa heidän innovaatioitaan. Myöhemmin Seppo meni ja perusti Haltonin.
Armeijan jälkeen Martti jatkoi uraansa yli 2 vuotta hallitsevan kaupan alan palvelukeskuksen huoltoja tehden. Alhainen palkkataso teki nyt jo naimisissa olleen miehen elämästä haasteellista. Onneksi ruotsalainen kylmäalan yritys, Teknokyl, palkkasi Martin Tukholmaan. Ruotsissa arvostettiin suomalaisia työmiehiä. Martti sai kielitaidottomana vakanssin ja ryhtyi opettelemaan ruotsin kieltä. Teknokylin johtaja Åke Haglund tykästyi nuoreen oppipoikaansa. Åke pysähtyi jututtamaan Marttia ja totesi hänen osaavan jo niin hyvää ruotsia, että voi mennä Hilton ja Sheraton hotelleihin tekemään huoltoja. Myös Opera Källaren, Karolinska Sjukhuset ja Silja Line tulivat tutuiksi. Teknokylillä Martin palkka kolminkertaistui. Se oli nyt jo 13 markkaa – ja viikonloppupäivystysten myötä paljon enemmän.
Åke kaavaili Martista yrityksensä jatkajaa. Nuori vaimo kaipasi kuitenkin jo takaisin kotisuomeen ja lähtöpäätöksestään kuullessaan Åke piti Martille mykkäkoulua kahden viikon ajan. Åke ja Martti pysyivät ystävinä myös muuton jälkeen, aina Åken haimasyöpään menehtymiseen saakka.
Suomessa kotiin palaavia odotti lama vastassa. Åke oli sytyttänyt Martissa kipinän yrittäjyyttä kohtaan ja hankalassa työmarkkinatilanteessa Martti perusti toiminimen M. Virkki syksyllä 1971. Nimi vaihtui pian Freon Jäähdytykseksi. Sitäkin nopeammin tuli puhelinsoitto sveitsiläiseltä kemian jättiläiseltä. Kyseessä oli rekisteröity tavaramerkki ja soittaja uhkasi Marttia oikeudellisilla toimilla. ”Meillä on 4 lakimiestä tulossa Suomeen ellette sitoudu käyttämään ainoastaan meidän kylmäaineitamme”, puhelimesta tiukattiin. Martti ei luonnollisesti halunnut rajoittaa yrityksensä tulevia päätöksiä ennen kuin toiminta on edes alkanutkaan ja lukitsi nimeksi lopulta MV-Jäähdytyksen. Nimi oli lyhyt, ymmärrettävä eikä sitä oltu sidottu paikkakuntaan tai kansallisuuteen.