Professori Aittomäki on huolestunut kylmätekniikan kehityksestä
Suomen ensimmäinen kylmätekniikan professori
Antero Aittomäki on Suomen ensimmäinen kylmätekniikan professori, kirjailija sekä kylmätekniikan museon perustajajäsen.
Maineikkaan Huurteen perustaja, vuorineuvos Paavo V. Suominen, toimi professuurin perustamisessa priimusmoottorina. Kylmätekniikan osaamista ja kehitystyötä piti saada Suomeen lisää. Kylmätekniikan professuurin viran luominen vaati kuitenkin pitkäjänteisen rahoituskierroksen toteuttamista. Virka tuli rahoittaa jo viran perustamisvaiheessa seuraavan 5 vuoden ajalle, jotta se jäisi pysyväksi osaksi valtion budjettia. Paavo keräsi virkaa varten rahoista 50% eri kylmäalan yrityksiltä, pääosin Huurteelta, ja loput 50% saatiin Tampereen kaupungilta. Antero piti Tampereen teknillisen korkeakoulun jäähdytystekniikan professorin virkaa vuosina 1976-2012, aina eläkeikäänsä saakka.
Eläkepäiviään viettävän Anteron virkaa ei ole enää olemassa lainkaan ja korkeakoulupohjainen opetuskin lakkautettiin muutamaksi vuodeksi. Kehityksen pysähtyminen huolestuttaa. Yksi tekijä professuurin lakkauttamisessa oli varmasti budjettisyyt. Muista syistä Antero ei tiedä. Yrityspuolella kylmätekniikan osaaminen on kohtalaisen korkealla tasolla, mutta yleistilanne on Anteron mukaan ollut ”huonossa jamassa jo muutaman vuoden”.
Alan tulevaisuus huolestuttaa
Osaavista kylmäasentajista on alalla pulaa koko Suomen laajuudella. Vielä vähemmän Suomessa on pitkälle koulutettuja asiantuntijoita. ”Tilanne on siinä mielessä hassu, että ensimmäiset oppilaani ovat jääneet jo eläkkeelle”, Antero kertoo. Alan kehitys vaatii uusia opiskelijoita, koulutettuja toimihenkilöitä ja tutkijoita – ja ennen kaikkea riittävästi aikaa.
Antero muistelee omaa tutkijan polkuaan ja mainitsee erityisiksi kiinnostuksen kohteikseen lämpöpumput ja niiden sovellutukset. Aittomäki käynnistikin koko lämpöpumppututkimuksen Suomessa, yhdessä hankkeidensa tutkijoiden kanssa. Tuolloin elettiin energiakriisin aikaa ja varsinaista lämpöpumppuboomia. Pian sen jälkeen, 90-luvun alkupuolella, vanhimpien kylmäaineiden ongelmat ja ilmastoasiat nousivat esiin. Kylmäaineiden jalostaminen olikin selkeä uusi intressialue niin laitevalmistajien, huoltoasentajien kuin tutkijoidenkin keskuudessa.
Kylmäala on saanut aikaan uskomattomia muutoksia
Otsonikerrokselle haitallisiin kylmäaineisiin herättiin ja puututtiin ensimmäistä kertaa 1980-luvulla. Tuolloin puhuttiin kansan kielellä freoneista, joita ei nykyään saa pumpata uusin laitoksiin lainkaan. Kansalliset sopimukset (ns. Montrealin pöytäkirja), EU:n asetukset ja yhteiskunnallinen keskustelu asettivat kylmäalalle paineita kehittää turvallisempia kylmäaineita. Näistä saavutuksista ollaan oltu kylmäalan historiassa aivan liian vaatimattomia.
Mitä kylmäalalla sitten tapahtui? Otsonihaitallisista kylmäaineista hankkiuduttiin lähes 99%:sesti eroon. Vastaava tuloksellinen työ on jatkunut voimakkaina kasvihuonekaasuina vaikuttavien kylmäaineiden käytöstä poistamisena ja tämä työ jatkuu edelleen. Mikään toinen toimiala ei ole kyennyt vastaaviin suorituksiin. Alan kehitys on koko maailman laajuisesti harvinaista ja asiasta olisi aiheellista puhua kuuluvammin. ”Jos tällainen muutos on saatu meillä aikaan, pitäisi vastaavaan olla edellytyksiä muillakin aloilla”, toteaa Antero ja kuuluttaa kylmätekniikan tutkimuksen ja koulutuksen perään.
Professori Aittomäki onnittelee 50-vuotiasta MV-Jäähdytystä
MV-Jäähdytys perustettiin vuonna 1971 Martti Virkin käsistä, puhtaasta palosta ja intohimosta kylmäalaa kohtaan. Lähes kaikki samoihin aikoihin perustetut yritykset on sittemmin myyty isommille konserneille. ”Kansainvälistymisen ja keskittämisen myötä alan kehitys on hidastunut”, Antero toteaa. Tärkeät päätökset tulee viedä aina pääkonttorin kautta. ”Monet yritykset eivät kykene enää lainkaan itsenäisiin ja ketteriin päätöksiin”, Antero jatkaa harmistuneena. Onneksi on kuitenkin MV-Jäähdytyksen kaltaisia alaa muuttavia poikkeuksia, jotka luovat uskoa tulevaan.
Martti Virkki ja Antero Aittomäki Suomen Jäähdytystekniikan museossa Ylöjärvellä.