Eelis Kuusela, MV3
Eeliksen matkassa Pietarista Kazakstaniin
Eeliksen matkassa Pietarista Kazakstaniin
Eelis Kuusela ei pidä itsestään meteliä, mutta hiljaiseksi iloista miestä ei voi kuvailla. Nauru seuraa Eelistä sinne, missä päin maailmaa hän kulkeekaan. Eelis on positiivisuuden ilmentymä, jolle ahkeruus, nöyryys, työkavereiden ja asiakkaiden kunnioittaminen ovat itseisarvoja. Työmaallakin kätellään, jos tilanne sen vain sallii, ja lakki otetaan pois päästä.
Tässä tarinassa päästään kulkemaan Eeliksen matkassa yhtiön alkuajoista aina Pietarin kautta Kazakstaniin saakka. Tervetuloa reissuun mukaan!
Elettiin 70-luvun puoliväliä, kun pienviljelijän poika meni 17-vuotiaana Ruotsin Mariestadiin Electroluxin jääkaappitehtaalle töihin. Ensimmäisinä tehtävinään Eelis asensi höyrystimiä. Seuraavassa työvaiheessa laitettiin paikalleen jääkaappikompressoreita. Ensi alkuun päivätahtiin lukeutui yhteensä 157 kompressoria, mutta jonkun ajan kuluttua meni 8 tunnin aikana jo 212 vastaavaa. ”Sieltä opin työtahdin”, Eelis kertoo tuloshakuisesta työmoraalistaan. Matka jatkui Tukholman lähistölle, missä Eelis tutkaili eri vaihtoehtoja ja huomasi, että Tampereella on alkamassa kylmäkoneasentajan kurssi. ”Sattumalta sinne sitten pääsin, kun luulivat, että olin jääkaappitehtaan miehenä ihan ammatti-ihminen”, Eelis nauraa. Kylmäkoneasentajan kurssi kesti tuolloin 18kk.
Eelis vuonna 1980 tekemässä Keskon Hakkilassa jännitetyökoetta. MV-Jäähdytyksen perustaja Martti Virkki vasemmalla, koulutustilaisuuden yleisössä.
Valmistumisen jälkeen Eelis kävi armeijan ja etsi ahkerasti töitä. Keväällä -78 Eeliksen kurssikaveri soitti Valkeakoskelta ja kysyi töihin. Siitä lähtien Eelis on puskenut kylmäalan työrintamalla vankkumattomasti eteenpäin ja suorittanut matkan varrella myös kylmäasentajan ammattitutkinnon. Kentällä menestymiseen tarvitaan sekä asennetta että teoriaa. ”Log-ph ja Mollierin diagrammit tulevat olla hallussa”, Eelis toteaa.
Rakkaudesta lajiin
Kylmäala on tuntunut Eeliksestä aina oikealta valinnalta: ”Se tuo haasteita eikä siksi tunnu puisevalta tai pitkäveteiseltä.” Eeliksen mukaan hienointa on se, kun saa tehdä hommia itsenäisesti, omalla ammattitaidollaan. Samaan hengenvetoon hän täydentää: ”Ei saa käsittää väärin, ei se aina kivaa ole, mutta ei siihen koskaan leipäänny ja sama palo säilyy jopa 50 vuotta.”
MV-Jäähdytys Pietarin katukuvassa
Eelis asuu Lempäälässä vaimonsa Katariinan kanssa, jonka kanssa on kasvatettu kaksi, nyt jo aikuista tytärtä suureen maailmaan. Vallitsevasta koronatilanteesta johtuen moni harrastus on katkolla. Normaalitilanteessa Eelis kävisi kuntosalilla ja lenkkipoluilla, soutaisi kirkkoveneellä ja kisaisi Sulkavan soudussa, laulaisi 2. tenoria Lempäälän mieskuoron konserteissa ja kävisi lavatansseissa. Oma suosikkilava löytyy Viialasta. Metsälinnan lava on vanha ja tunnelmallinen vapaapalokunnan talo. ”Vaimon kanssa tanssitaan kaikkea muuta paitsi cha cha chata; foksit, buggit ja fuskut menee. Hidas valssikin nyt vihdoin sujuu, kun on 3-4 vuotta treenattu”, Eelis naurahtaa. Eeliksen mukaan omasta fysiikasta on äärimmäisen tärkeää pitää huolta, jotta jaksaa töissä ja perheen kanssa.
Avoin ja oikeudenmukainen perheyhtiö
Palataan Valkeakoskelle ja kelataan vuoteen -83. MV-Jäähdytys Oy:n perustaja Martti Virkki otti Eelikseen yhteyttä ja pyysi käymään. Tuolloin ei ollut edes puhelimia. ”Oli kait saanut vihiä jotakin kautta”, Eelis miettii. Työsopimus allekirjoitettiin, palkka nousi ja MV-numeroksi tuli kolmonen. Tuohon aikaan tehtiin pääsääntöisesti myymäläkylmää ja alalla oli hyvistä tekijöistä aina pulaa. Eelis muistaa nyt eläkkeellä olevan ”Maran” hyvin työntekijäläheisenä: ”Meillä nykyäänkin juttu luistaa. Hän on välitön ja hyvä keskustelija. Samaan aikaan rento, mutta tiukka johtaja. Ei päästänyt ketään helpolla, mutta oli aina reilu.” Martin jälkeen Tampereen yksikköä lähtivät vetämään Martin pojat, joista Lasse Virkki toimii edelleenkin Tampereen alue- ja kehitysjohtajana. Veljeksissä on Eeliksen mukaan isänsä piirteitä: ”Lasse on reilu ja avoin, helposti lähestyttävä johtaja.”
Vuonna -83 MV-Jäähdytyksellä tehtiin pitkälti myymäläpuolen huoltotöitä. Alussa työntekijöitä oli noin 10 ja toimintaa oli vain Tampereella. Hiljalleen painopiste siirtyi ilmastoinnin jäähdytykseen ja myymälät jäivät kokonaan pois. Jo valmiiksi monimuotoisten tehtävien laajentuessa Eelis oppi tärkeän läksyn: ”Isäni tapasi sanoa, että jos toistelee itselleen, että jotakin ei osaa, niin ei sitä silloin osaakaan.” Onnistuminen edellyttää uskoa itseensä. ”Kun päättää onnistua, silloin mikään tehtävä ei tunnu mahdottomalta”, Eelis kertoo.
Elettiin kasvun ja kokeilun aikaa. Työt veivät kysyttyä ammattimiestä aina Siperiasta Kanadaan saakka.
Hullunrohkea kaksikko ulkomailla
Eelis ja ilmastointipuolen insinööri, Janne Jokiharju, olivat hullunrohkea kaksikko, jotka nostivat kätensä aina vapaaehtoisuuden merkiksi. Rohkeus vei parivaljakkoa ympäri maailman. ”Janne hakkasi kanavia ja minä tein kylmät”, Eelis kertoo. Jokaisen maan kieltä ei luonnollisestikaan voi osata, mutta ammattimiehet pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa. ”Kun on varma siitä mitä tekee, niin ei siellä kenenkään kanssa ongelmiin voi joutua. Tekee vain aina niin hyvin kuin pystyy”, Eelis sanoo.
Virossa tehtiin urakalla hommia 90-luvun alkupuoliskolla. Eelis tovereineen teki yhteistyöyritys Osilialle pääasiassa puhelinjakokeskusten jäähdytyksiä, mutta myös kaupan tukku tuli siinä ohessa valmiiksi. Naapurustossa, Liettuan Klaipėdassa valmistui myöhemmin lisäksi tupakkitehdas Philip Morrisin kylmähuoneita.
Venäjälle otettiin askelia isoilla saappailla.
”Meillä oli Pietarissa Paшa (”Rasa”) niminen keskuskonttori – oli MV:n asunnot ja kaikki aivan keskustassa. Siellä oltiin hommissa 90-luvun puolivälissä paikallisen rautatieyhtiön pääkonttorilla eli Lokakuun rautateillä sekä Venäjän suurimassa pankissa, Sberbankissa. Siperiassa taas tehtiin hommia Uralista ylöspäin mm. Hanti-Mansian alueella taidekoulun kylmähuoneita. Venäjän operaatiolle tuli kuitenkin 2010-luvulla päätös Venäjän lamasta johtuen”, Eelis kertoo.
Kazakstanin seikkailulle Eelis lähti yksin. Reissuille lähteminen ylipäätään olisi ollut mahdotonta ilman perheen tukea. Kazakstaniinkin tuli lähtö melkein samalta istumalta. Kazakstanissa Eelis laittoi paikallisen leipomon ilmastoinnin jäähdytyksen kuntoon, teki leipomon kylmähuoneet valmiiksi ja hapanimeläleivän teossa tarvittavan raskikoneen jäähdytysvedetkin viilennettiin. Satelliittipuhelimella saattoi vaihtaa muutaman sanan Katariinan kanssa. Soittaminen oli kallista ja huonojen yhteyksien takia hankalaa.
Amerikkaan tehtiin työreissuja vuosien 1998-2005 välillä. Kohteisiin kuuluivat Kanadan Montreal ja Ghuelph, Pohjois-Carolinan Clinton sekä Floridan Tampa ja Venice. Jannella oli lasilinjaston ilmastokanavatöitä sekä ilmankuivaimia työn alla. Eelis vastasi puhdastilan jäähdytyksestä ja interlock nosto-ovien asennuksesta. Joukkuehenki kulki maasta toiseen Eeliksen ja Jannen mukana: ”Jeesattiin ristiin aina, kun voitiin.”
Yksikään laite ei ole jäänyt korjaamatta
Nykyään Eelis työskentelee täysipäiväisesti projektipuolella ja työmaat vievät ympäri Suomea. Rakentaminen ei ole Eeliksen mukaan koskaan täysin suoraviivaista: ”Pitää katsoa kokonaisuutta, luoda se visio itselleen, kun kävelee työmaan läpi, että miltä se näyttää valmiina.” Työkokemus tuo vision kyllä mukanaan. Työmaalla Eeliksen ei tarvitse miettiä, mitä parhaillaan tekee. Eelis on miettinyt sen jo etukäteen. Työmaalla pitäisikin siis miettiä, mitä aikoo tehdä seuraavaksi. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että mikään työ ei miettimällä tule valmiiksi. ”Täytyy tarttua toimeen – kyllä vaikeinkin työ joskus valmistuu”, Eelis sanoo.
Hommat hoituvat nykyään konkarin ottein, mutta työskentelyssä on aina ollut läsnä ideologia siitä, että virheitä saa ja pitää tehdä. Vain virheistä syntyy ammattilaisia. ”Niinhän se jää kaikkein parhaiten mieleen – ei ainakaan uudestaan samaa tee”, Eelis toteaa.
Jokainen työ sisältää omat taistelunsa. Mikäli matkaan lähtee sillä asenteella, että ”minä tulin tämän ongelman ratkaisemaan”, niin ei silloin yksikään laite varmasti jää korjaamatta. Eikä ole jäänytkään. ”MV:läisyys sisältää hurjan määrän ammattitaitoa sekä vastuunottoa itseään, työnantajaa ja tilaajaa kohtaan”, Eelis kuvaa omaa ja työkavereidensa ammattiylpeyttä.
MV-numeroilla lasketaan sankareita
Yhtiö on Eeliksen aikana laajentunut Helsinkiin, Jyväskylään ja Raisioon. Kylmälaitteiden lisäksi myös ammattikeittiölaitteet kuuluvat nykyiseen repertuaariin. Yhtiön kuuluukin kehittyä asiakastarpeiden muuttuessa, mutta yhdestä asiasta Eelis ei jousta. ”Viimeisimmän työsopimuksen yhteydessä sanoin Lasselle, että viimeinen ehto on se, että MV-numero ei saa muuttua”, Eelis letkauttaa puoliksi vitsillä – puoliksi tosissaan.
Eeliksen mukaan kaikilta MV:läisiltä löytyy samoja piirteitä. On itsevarmuutta tarttua hommaan kuin hommaan ja asenne tekemiseen on kohdillaan. Työssä vaaditaan myös luovaa päätä, vaikkei sitä työnkuvaan ensimmäisenä miellettäisikään. ”Kyllähän se jonkinlaista taidetta on, kun eri kappaleista luodaan toimiva koneisto”, Eelis kertaa. Ulkomaan reissuilla saattoi hyvinkin käydä niin, että joku materiaali loppui tai joku väline puuttui. ”Näissä tilanteissa ei koskaan iskenyt paniikki siitä, että miten minä tästä selviän. Päinvastoin piti useista eri vaihtoehdoista päättää, mikä olisi juuri tähän tilanteeseen paras ratkaisu”, Eelis kuvaa luovan pään toimintaa. Luovuuttakin voi harjoitella. ”Kun katselee muiden tekemistä ja ottaa kahvihuoneen puheista vihiä, niin kyllä sitä oppii”, Eelis täydentää.
MV-jäähdytys sai kunniamaininnan Pirkanmaan Nuorkauppakamarin järjestämässä Vuoden Työnantaja 2019 -kilpailussa ja oli kolmen parhaan joukossa. Kuvan henkilöt vasemmalta oikealle: Kilpailun projektipäällikkö Taru Puukko, kylmäkoneasentaja Eelis Kuusela, alue- ja kehitysjohtaja Lasse Virkki, palvelumyyntipäällikkö Eerika Turunen, Tammerkosken Nuorkauppakamarin pj 2019 Mia Pohjanheimo
Lähde: editorhelsinki.fi
Kuva: HJ Photography / Hannu Järvimäki
Joukkuehenki onkin yksi vahvaa sitoutumista selittävä tekijä. ”Ei ole yhtäkään lusperia joukossa”, Eelis kuvailee. Eeliksen mukaan muita tärkeitä tekijöitä ovat hyvä työnjohto ja työvälineet läpi organisaation, yhtiön hyvä maine sekä järkevä joustavuus työn tekemisen suhteen. Myös huumori kuuluu peliin. Eelis muistuttaa MV:n vanhasta sanonnasta, jonka mukaan ”MV-Jäähdytykseltä ei ainakaan sen takia kannata irtisanoutua, ettei vinoiltaisi.” Se tarkoittaa suomennettuna sitä, että hyväntahtoinen irvailu on talossa jaettu huumorin muoto, joka yhdistää.
Eeliksen mukaan jokainen työkaveri on sankari omassa työssään. ”On eri asia huomaavatko sen muut vai eivät, mutta meistä jokainen ylittää itsensä ja laittaa kaikkensa kentällä peliin, jotta asiakkaalla ja työkavereilla olisi hommien tekeminen sujuvaa ja turvallista”, Eelis sanoo. Yhteistyö kuuluu toimenkuvaan. ”Arvostus toisiamme kohtaan tulee esiin siinä, että apua saa aina kun sitä pyytää – ja pyytämättäkin”, Eelis lisää hymyillen.
Ikiliikkuja Eelis Kuusela jää ansaitulle eläkkeelle keväällä 2021. Suunnitelmissa on kiertää tanssilavoja pitkin Suomea ja vierailla sukulaisten luona Mariestadissa.